Alatalon isäntä Jaakko kuoli 28.02.24 jättäen jälkeensä lesken Anna Aliinan, sekä kuusi alaikäistä lasta: Saimi, Jaakko, Heikki-Iivari, Antti, Anni ja Osmo. Talossa elettiin siihen aikaan hyvin vaatimatonta elämää, ei ollut nykyajan hienouksia. Hevonen ja 3 lehmää vasikka ja muutama lammas kuitenkin oli, ja niistä sai ravintoa, mutta niille ruuan hankkiminen ei ollut alaikäisille pojille ihan ”lastenleikkiä”. Suoniityt oli useiden kilometrien päässä kotitalosta ja sinne mentiin useaksi päiväksi kerrallaan. Lapset oppivatkin jo pienenä kovaan työhön ja omatoimisuuteen ja tämä näkyi heidän jokapäiväisessä elämässään aivan loppuun asti. Lähes kaikki tarvitsemansa työkalut, sukset, veneet, reet, huonekalut yms. he tekivät itse.
1920 luvun loppupuolella veljekset lähtivät hiihtoretkelle ja hiihtivät Kellojärveä pitkin Kelloperään ja sieltä vielä metsiä myöten Pitkänlammen taloon. Siellä pojat näkivät ensikerran elämässään viulun, jolla Pekka niminen isäntä heille soitti joitakin sävelmiä, sillä seurauksella, että nuoret innostuivat ja mittailivat viulun tarkkaan ja tutustuivat sen kaikkiin yksityiskohtiin. Illan jo pimetessä alkoi kotimatka, matkaa on yli kymmenen kilometriä. Vanhemmat veljet joutuivat auttamaan nuorinta, joka tuolloin oli vasta noin kymmenvuotias ja väsyi matkalla. Kotiin päästyä Antti Ja Iivari alkoivat rakentamaan itselleen viulua etsien metsästä sopivia puita ja keräten tarvikkeita sieltä mistä niitä milloinkin löytyi. Jousen harjakset tehtiin oman hevosen häntäjouhista, ja hartsina käytettiin kuusen pihkaa. Ennen pitkää soittimet valmistuivat ja nuoret opettelivat soittamaan. Monet vieraat ja tietysti myös talonväki sai ensi kosketuksen musiikin saloihin vielä 70-luvun alussakin Tasangossa ja Kelloniemessä. Nyt on aika jättänyt veljekset, mutta viulut ovat tallessa ja muistuttavat meitä siitä, että aina ei ole ollut itsestään selvää laitaa ”rokki soimaan”.
Olen käyttänyt kovasti arvostamistani veljeksistä sanaa pojat. Niin oli myös viulunsoittaja Pekka Kuhmon markkinoilla vuonna 1938 tavatessaan veljekset sanonut, että ”mitäs ne pojat”. Johon Osmo otti välittömästi kantaa sanoen ”Ei kait se tuo Iivari ainakaan ole mikään poika, kun männäviikolla osti Kelloniemen tilan”. Pekka röyhisti rintaansa ja laittoi Iivarin olalle kätensä sanoen ”sittenhän me ollaan isäntiä molemmat”.
Markku Pääkkönen